‎

Saku Mäenalanen tietää, että voiton eväät ovat jääkiekossa kypärän sisällä.

Saku Mäenalasen jaloissa pyörii ruskea labradorinnoutaja.

– Manu tykkää osallistua vähän kaikkeen, Mäenalanen hymähtää

Menestyksekkään kauden Sveitsissä pelanneen kultaleijonan vuoden vaihde ei mennyt yhtä sujuvasti kuin hän olisi toivonut. Loukkaantuminen veti hetkeksi peleistä sivuun ja pakotti jättämään EHT-leirin väliin.

– Se on osa tätä peliä, että välillä rytisee. Mutta kyllä se aina kirvelee.

Mäenalanen on ollut avoimena loukkaantumisten tuomista haasteita mielelle. Syvistäkin vesistä on kuitenkin selvitty katsomalla hanakasti tulevaisuuteen. Mäenalanen suhtautuu vastoinkäymisiin realistisn optimistisesti – tuleen on turha jäädä makaamaan eikä synkistely auta ketään.

– Aika paljon se on vaatinut opettelua. Ja kyllä asioiden pitää olla muuten arjessa kondiksessa, että pystyy ottamaan tämmösiä vastaan, Mäenalanen myöntää.

Pää kasassa ja vauhtia luistimen terässä

Pysyäkseen peliterässä Mäenalanen panostaa paljon vapaa-aikaansa arjessa. Hän näkee suorituskyvyn ja kehittymisen jääkiekossa olevan pitkälti oman pään sisäistä kamppailua. Etenkin heikompina aikoina paineensietokyvyllä on suuri rooli.

– Yhteispeli merkitsee tietenkin valtavasti, mutta kyllä moni juttu vaatii sellaista henkistä vahvuutta. Hommat kypärän sisällä ratkaisee, kun kultamitalista puhutaan.

Manu-koira on ollut Mäenalaselle yksi tärkeimpiä tapoja päästää irti harjoittelussa ha peleistä pyörivistä ajatuksista. Koiran kanssa Mäenalanen kulkeekin päivittäin pitkiä lenkkejä rauhoittumassa. Ulkoilu on torniolaislähtöiselle kiekkoilijalle kuin toinen luonto.

– Eikä haittaa yhtään, että täällä on niin törkeän hienot maisemat. Vähän vuorenhuippua näkökenttään niin ei paljon päätä enää pakota, Mäenalanen nauraa.

Mäenalanen nauttii myös asuinpaikan pienuudesta – ihmiset tuntevat toisensa ja tunnelma on verkkainen. Ympäröivä rauha tuntuu pitävän jalat paremmin maassa ja antavan puhtia myös jäälle.

– Täällä ei tarvitse nähdä yhtään ketään, jos sille päälle sattuu. Ja se on hyvä juttu, kun täytyy päästä vähän puhaltamaan. Saa pään kasaan ja vauhtia terään.


Hyökkäjä kuin ravihevonen 


Jäällä vauhdin huumaa tarjoilevan Mäenalasen vuosi on pitänyt sisällään myös hieman erilaista vauhtia. Kiekkoilijan kasvattama ravuri on kirmannut omistajansa tapaan kultasijoille useampaan kertaan ja menestyksen tuoma innostus on käsinkosketeltavaa.

– Ihan mieletöntä on ollut seurata. Kiitos kuuluu valmentajalle ja ohjastajalle, Mäenalanen kehaisee.

Mäenalanen vitsailee perineensä teini-iässä alkaneen ravi-innostuksen olevan “veren kautta peritty”. Mäenalasen isä oli aikanaan johtavia raviohjastajia ja kummisetä menestyksekäs ravivalmentaja. Raveissa Mäenalasta kiehtoo niiden tuoma jännitys – ja näkeepä hän yhtymäkohtia myös jääkiekkoon

– Voiton eväät ovat säntillinen treeni ja hyvät olosuhteet. Siinä mielessä ollaan aika samasta puusta veistetty.

Pelkäksi seuraamiseksi raviharrastus ei ole jäänyt. Mäenalanen on omistanut useita ravureita ja tekee tätä nykyä myös pienimuotoista kasvatusta. Kasvattamisen tuoma näkymä hevosen koko elämänkaareen on ollut Mäenalaselle palkitseva ja kiehtova uusi taso harrastukseen. Vuonna 2022 syntynyt ensimmäinen oma kasvatti ristittiin MM-kisojen hengessä: Making Miracles.

Ravikärryyn Mäenalanen ei kuitenkaan itse nouse, vaan kisat vietetään kannustusjoukoissa myös tulevaisuudessa.

– Ei ole aikomustakaan lähteä ohjastamaan, ammattilaiset saavat hoitavat sen osuuden, Mäenalanen naurahtaa.

Kesällä kiekkoilija kaipaa Suomeen ja raviratojen varteen. Sveitsissä hevosurheilua kyllä harrastetaan, mutta varsinaista ravikulttuuria sieltä ei Suomen tapaan löydy. Mäenalanen uhoaakin täyttävänsä ravivajeen kertalaakista ja suuntaavansa harjoitushalleille vain ravitallien kautta. Ensimmäisenä suuntana on kuitenkin oman kasvatin karsina.

– Tottakai täytyy käydä moikkaamassa! 


Ennen ravireissujaan Saku Mäenalanen laittaa vauhtia peliin MM-kisojen jäällä Leijonien paidassa. Suomen jääkiekkoliiton ja Škoda pitkäaikaiseen yhteistyöhön voi tutustua tarkemmin täällä.