Valssi, puolivalssi, sokkari, jaakotus, niisto, takaleikkaus, välistäveto, juoksari… Agilityssä on oma kielensä. Kaiken takana on saumaton yhteistyö sekä esteradan suorittaminen mahdollisimman nopeasti ja ilman virheitä. Tero, Rin, Joona ja Marianne näyttävät mallia.
Marianne Karjalainen ja Joona Sumela sekä Tero ja Rin ovat juuri tulleet agilityn SM-hallikisoista Vantaalta kotikentälle Porvooseen. ”Tänään ei ollut ihan meidän päivä ja rimaa tuli alas. Jos huomenna kaikki menee hyvin, meillä on vielä mahdollisuus päästä finaaliin”, Marianne pohtii Avec Areenan harjoitushallilla.
Agility on ihmisen ja koiran yhteistyöhön perustuva, kaiken ikäisille ihmisille sopiva liikuntamuoto. Koirien esteratakilpailu kehitettiin alun perin näytöslajiksi esteratsastuksen pohjalta Englannissa 1970-luvulla.
Suomessa lajia on harrastettu vuodesta 1986 ja harrastajia on jo yli 13 500. Kansainvälisillä arvokisamitaleilla mitattuna Suomi on yksi maailman menestyneimmistä agilityurheilumaista yhdessä Sveitsin, Ranskan, Venäjän ja Yhdysvaltojen kanssa.
Tero, Rin, Rusina, Roi ja Bamse
Marianne aloitti agilityn harrastamisen 12-vuotiaana vuonna 2000 silloisen jackrusselinterrieri-Vilin kanssa.
”Olin kinunut äidiltä koiraa 7-vuotiaasta asti, mutta aina se jäi ja äiti sanoi, että hanki vaikka kymmenen koiraa sitten aikanaan omaan kotiisi. Äitiä arvelutti, että kyllästyn koiraan kuitenkin nopeasti ja hoito jää hänelle”, Marianne kertoo.
Kun äiti sitten lopulta heltyi ja Marianne sai koiran, minkäänlaista kyllästymistä ei tullut missään vaiheessa. Päinvastoin. Marianne innostui pian kaverinsa esimerkistä agilitysta ja alkoi rakennella omalle koiralleen laudoista erilaisia esteitä. Siitä se sitten lähti, ja pian koirista tuli elämäntapa.
”Alkuun Agility oli harrastus, mutta nyt kisataan tosissaan.”
Tänä päivänä kotoa löytyy viisi bordercollieta: Mariannen kilpakoira Tero, Joonan kilpakoira Rin, eläkeläinen-Rusina, sairaseläkeläinen-Roi ja pentu-Bamse. Nuorimmaisen varalle Mariannella on urasuunnitelmia, mutta aika näyttää, lähteekö ura kiitoon.
Se koirien urheiluauto
Kilpailemisen voi aloittaa aikaisintaan, kun koira on puolitoistavuotias. Kun kilpailu-ura alkaa, koiran kanssa menee helposti vuosi ennen kuin yhteistyö alkaa olla kohdillaan. Agilityssä menestyminen vaatii koiralta hyvää fyysistä kuntoa ja nopeutta sekä saumatonta yhteistyötä ohjaajan kanssa. Koirat kisaavat kolmessa kokoluokassa: minit, medit ja maksit.
Maksi-luokkaan kuuluva bordercollie on suosittu agility-koira. ”Jos koiraa verrattaisiin autoon, bordercollie olisi se huippu-urheiluauto”, Marianne sanoo.
Jalostettuna lammaskoirana bordecollie haluaa tehdä lähtökohtaisesti kaiken oikein. Se on nopea liikkeissään ja kropaltaan elastinen.
Jalostettuna lammaskoirana bordecollie haluaa tehdä lähtökohtaisesti kaiken oikein. Se on esteradoille sopivan sähäkkä ja nopea liikkeissään, kropaltaan kevyt ja elastinen. Lajin edustajat jaetaan työlinjaisiin ja näyttelylinjaisiin koiriin.
”Parhaat agility-koirat ovat useimmiten työlinjaisia. Koulutus alkaa jo pennusta, jolloin aletaan rakentaa koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä ja luottamusta. Fiksuna koirana bordercollie oppii nopeasti, että on kiva tehdä yhdessä. Bordereilla on kova miellyttämisen halu.”
Suurta urheilujuhlan tuntua
Agility-kisoissa ihminen ohjaa koiraa suorittamaan tuomarin suunnitteleman esteradan virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti. Ohjaus tapahtuu ohjaajan liikkeiden avulla ja ääntään käyttäen.
”Suomessa on panostettu enemmän ohjaajan taitoihin ja ohjaajan koulutukseen kuin koiraan. Maailmalla on kuitenkin viime vuosina siirrytty enemmän koiran kouluttamiseen ja ohjaajan suullisiin käskyihin”, Marianne kertoo. Tero näyttää samalla, miten homma toimii, kun ohjaaja sano ”in-in-in.”
Marianne on kilpaillut niin Suomen mestaruudesta kuin Pohjoismaiden mestaruudesta lukuisia kertoja. Myös European Open -kisat ovat tulleet tutuiksi. Ensimmäisen kerran Marianne pääsi maajoukkuekarsintoihin vuonna 2006.
”Maajoukkuepaikka maailmanmestaruuskisoihin oli tavoitteena yli kymmenen vuotta, kunnes haave toteutui viime vuonna ja pääsin ensimmäistä kertaa edustamaan Suomea Tšekin Liberecissä järjestetyissä MM-kisoissa.”
MM-kisoissa oli suurta urheilujuhlan tuntua. ”Maksisarjassa mukana oli 130 huippukoiraa, joiden joukosta sijoitumme Teron kanssa sijalle yhdeksän. Se oli hieno suoritus ja siitä jäi hyvä fiilis”, Marianne kertoo.
Sekunnin sadasosa ratkaisee
Parhaisiin sijoituksiin kuuluu toistaiseksi vuoden 2015 European Open -kilpailut, joissa Marianne ja Tero sijoittuvat komeasti neljänneksi. ”Jäimme puolen sekunnin päähän pronssista. Kun ollaan maailman kovatasoisimmissa kisoissa, tulos on hieno saavutus, vaikka mitalin saaminen jäikin hieman harmittamaan.”
”Palkintopalleille sijoittuminen voi olla sekunnin sadasosasta kiinni – ihan niin kuin esimerkiksi alppihiihdossa. Laji on erittäin herkkä. Jos samassa luokassa kisaa 400 koiraa, sekunnin sisään voi sijoittua niistä 50”, Marianne kertoo.
Kuvassa Joona Sumela ja Marianne Karjalainen sekä Rin ja Tero. ”Meille koirat ovat elämäntapa”, Marianne sanoo.
Kisoissa ratkaisevat nopeus ja virheetön suoritus. Nopeuteen vaikuttaa radan profiili ja esimerkiksi se, että kaarrokset ovat mahdollisimman pieniä. Yksikin ylimääräinen laukka-askel tiukassa paikassa voi merkitä suoritusaikaan 0,4 sekuntia. Radalla on osattava valita lyhin ja nopein reitti. Koira etenee radalla esteeltä toiselle noin viisi metriä sekunnissa.
Virallinen kisakenttä on 20 x 40 metriä tai 25 x 50 metriä. Radalla on 20–22 estettä ja sen pituus on 150–200 metriä. Kun koko radan suorittamiseen menee 30–40 sekuntia, voi vain kuvitella, kuinka vauhdikas itse suoritus on.
Faskiakäsittelyä ja fysioterpiaa
Niin kuin huippu-urheilijoiden, myös koirien kunto ja suorituskyky pyritään ajoittamaan parhaimmilleen isoihin kisoihin. Se voi tarkoittaa kunnon kohottamista peruslenkein, mutta myös vaihtelevin treenein jumpalla, vesijuoksulla, ylämäkijuoksulla, ravilenkeillä tai taakkaa vetämällä.
Monet harjoitteet kehittävät koiran takapäätä, jonka tulee olla voimakas, jotta vauhdista saadaan maksimaalinen. Koirien terveydestä pidetään hyvää huolta, jotta kisoissa saadaan kaikki irti. Nopeat ja tiukat käännökset sekä hypyt vaativat koiran fysiikalta paljon.
”Agility on kuormittava laji, joten koira tarvitsee treenin lisäksi myös huoltoa, kuten hierontaa, osteopatiaa, faskiakäsittelyä ja fysioterpiaa sekä luonnollisesti hyvää ravintoa ja lisäravinteita. Koirakin tarvitsee lepopäiviä”, Marianne sanoo.
Ohjaajan hyvästä omasta kunnosta on lajissa hyötyä, vaikkei hänen mikään huippu-urheilija tarvitsekaan olla. Lajia voi harrastaa kuka tahansa, mutta kisoissa myös ohjaajalta vaaditaan paljon niin fyysisesti kuin henkisesti. Viime vuosina agilityn maajoukkueeseen on Suomessakin palkattu ohjaajien mentaalivalmentaja.
Koira tekee aina parhaansa
Mariannen tavoitteena on päästä tänäkin vuonna edustaman Suomen maajoukkueeseen Teron kanssa. Kisoihin pääsy edellyttää huipputasoista ja -kuntoista koiraa, mutta myös tuuria. Kilparadat ovat erittäin nopeita ja ratojen yhteistulos ratkaisee.
”Virheetön suoritus voi aiheuttaa kovia paineita. Harjoitellessa virheet eivät haittaa, mutta kilpailuissa ne ratkaisevat kaiken. Kisoissa ohjaajan pitää luottaa itseensä ja toimia samalla tavalla kuin harjoituksissa. Jos oma itseluottamus karisee ja alkaa paineen alla hermoilla ja epäilemään itseään, se näkyy heti suorituksessa.”
Koirien agility-radalla mitataan aikaa. Radalla on mm. esteitä, pujottelukeppejä ja puomeja. Nopein virheetön suoritus voittaa. Laji on saanut alunperin vaikutteita hevosten esteratakilpailuista.
”Koira ei tee koskaan virheitä, vaan juuri niin kuin ohjaaja opastaa. Koira ei myöskään tee koskaan mitään tahallaan tai huvin vuoksi väärin, vaan aina parhaansa. Ei ole koiran vika, jos tulee virhe, vaan ohjaajan.”
Tero on nyt 6-vuotias eli ihmisen iässä nelikymppinen. Kisaikää on vielä parisen vuotta, jos säilytään loukkaantumisilta. Jotkut koirat jatkavat 10-vuotiaiksi, mutta usein jo 8-vuotiaana alkaa näkyä jonkinasteista hidastumista, kun räjähtävä nopeus ja elastisuus hiipuvat.
SM-hallikisat Vantaalla ovat ohi. ”Kisat eivät tällä kertaa tuottaneet mainittavaa menestystä. Hyviä ratoja oli, mutta pienet virheet pudottivat finaalista. Sellaista se agility on. Tästä saatiin taas lisäpuhtia treeneihin ja kohti kesän SM-kisoja ja maajoukkuekarsintoja”, Marianne summaa.
Marianne ja Tero selvittivät SM-hallikilpailujen haastavan radan kunnialla. Pari virhettä pudottivat kaksikon kuitenkin finaalista.Tuomari valvoi klipailijoiden suorituksia.