Ammattikalastaja elää kalasta. Nyt ollaan ”Myrskyluodon Micken” matkassa ja lähdetään merelle isorysää kokemaan. Kauden päätös tuo saaliina meritaimenta, karkurikirjolohta ja pikkusiikaa.
Loviisan Söderbyn kylällä marraskuinen aamu on valjennut vähän liiankin tuulisena. Aalto puskee rantaan, joten mielessä käy, noinko merelle kannattaa tänään edes yrittää.
Jos tuulee yli kymmenen metriä sekunnissa, aika turha on lähteä, sillä yleensä silloin vain hajottaa enemmän kuin saa aikaan. Tuulen myötä riskit kasvavat. Merta on turha uhmata, sillä sille jää aina kakkoseksi”, kalastaja Mikael Micke Lindholm sanoo.
Säällä on väliä. Micken apajilla mieleisin tuuli tuulee lounaasta tai vaihtelevasti lounaan ja kaakon välimaastosta. Hankalin vaihtoehto on pohjois- tai koillistuuli, jolloin kala ei liiku. Kylmä kevät ja kesä tietävät huonoa. Samoin liian lämpimät pintavedet, jolloin lohi sukeltaa.
Ruisleipä, savulohi ja tuore kurkku maistuvat kalastajalle vaikka päivittäin.
Liikettä kala-apajilla
Micke pistää kahvin porisemaan ja kattaa pöytään – kuinkas muuten – itsepyydettyä ja itsesavustettua lohta, ruisleipää ja kurkkua. Tuttu yhdistelmä toimii aina.
”Lohi on ammattikalastajalle tärkeä kala, sillä siitä tulee erilaisiksi tuotteiksi jalostettuna 60 prosenttia vuoden tuloksesta”, Micke toteaa.
Kala liikkuu ranta-aitalta suoraan asiakkaiden veneisiin tai autoihin, toreilla ja markkinoilla myytäväksi, lähikauppoihin sekä muiden kalastajien myyntiin. Lohen ohella Micke pyytää meritaimenta, siikaa ja kuhaa. Tuotteet jalostuvat omin voimin ja omin tuotekehitysideoin.
Kodiaq solahti kalareissulla rooliinsa luontevasti. Suojasatamasta löytyi seuraksi kalastusvälineitä moneen menoon.
Rakkaudesta lajiin
Mickestä tuli ammattikalasta sattumalta. Nuoruusvuodet hurahtivat maastohiihdossa, jossa Micke lahjakkaana hiihtäjä kilpaili maajoukkuetasolla.
”Kun olisi pitänyt tosissaan ryhtyä treenaamaan, homma alkoi tympimään eikä ilmeisesti sittenkään kiinnostanut riittävästi. Lopetin parikymppisenä, vaikka rahkeita olisi riittänyt pidemmällekin. Urheilu-ura siirtyi maastohiihdon promotöihin ja urheiluliikkeisiin.”
”Kävin kauppakoulun, jossa keskityin markkinointiin. Viitisentoista vuotta työskentelin logistiikka-alan yrityksessä. Samaan aikaan pikkupojasta asti harrastuksiin kuulunut kalastus alkoi saada uutta tuulta pyydyskalastuksen muodossa.”
Harrastajasta ammattilaiseksi
Vanhojen rysien aikaan elettiin vuotta 2005, jolloin pushup-ponttoorirysä teki tuloaan Ruotsista Suomeen. Micke sai harrastajakalastajana kutsun tutustumaan uutuuteen, josta oli jo kuulunut paljon kehuja.
”Uusi rysä oli kallis, mutta tein kaupat ja ajattelin, että saan sen maksettua muutamassa vuodessa. Laitoin pyydyksen veteen ja mitä tapahtui? Kalaa tuli enemmän kuin koskaan. Rysä tuli maksettua jo samana vuonna, joten ostin vielä toisenkin pyydyksen.”
Pari vuotta myöhemmin Micke pääsi kalastajien luokituksessa ykkösryhmään. Tämä tarkoitti sitä, että kalastaja sai nyt EU-tukea uusien pyydyksien ostoon. Tänä päivänä Lohitien varrella sijaitsevalta kalastustilalta, Söderby Laxista, löytyy seitsemän isorysää.
Loviisalainen Mikael ” Micke” Lindholm innostui luonnosta, merestä, kaloista ja kalastamisesta jo pikkupoikana.
Enemmän kuin elämäntapa
Kalastajan kausi päättyilee sään mukaan marraskuussa, jolloin pyydykset nostetaan talviteloille suojasatamaan. Peukaloita kalastajan ei kuitenkaan tarvitse pyöritellä, sillä tekemistä riittää ns. luppokuukausinakin.
”Marraskuu on vuodesta leppoisin, mutta yrittäjyys sitoo tiiviisti ympäri vuoden. Syys- ja joulumarkkinoita riittää, kalastusvälineitä huolletaan ja talvella juostaan jäällä verkkoja kokemassa. Lomalle ehtii parin päivän jaksoissa.”
Mickestä tuli ammattikalastaja vuonna 2009. ”Päivääkään en ole katunut. Kalastaminen ei ole pelkkä elämäntapa vaan myös liiketoimintaa. Ei kalastamalla rikastumaan pääse, mutta kyllä tällä hyvän elintason pystyy tuottamaan.”
Nokka kohti merta
Puoliltapäivin tuuli laantuu ja länsituuli puhaltaa noin kuusi metriä sekunnissa. On aika lähteä vesille ja hypätä avoveneen kyytiin. Jos kalastajan työpaikka mielletään usein kylmäksi ja viimaiseksi, sitä se onkin, mutta siitä ammattilainen selviää kunnon varusteilla.
Micke suhtautuu ammattiinsa vastuullisesti, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alamittaiset kalat vapautetaan aina mereen kasvamaan. ”Pari viikkoa sitten rysässä oli 54 meritaimenta, joista päästin jokaisen takaisin. Alaraja on 50 cm, mutta mielestäni se saisi olla 60 cm.”
Parasta ammattikalastajan elämässä on oma vapaus. Micke voi päättää aikataulustaan tilausten mukaan. Välillä kalastaja lähtee merelle aikaisin aamusta, välillä päivällä, välillä illasta. Jos sää on huono, merelle ei ole päiviin asiaa.
”Kalastajan ammattia arvostetaan tänä päivä korkealle, sillä tekijöitä on koko ajan vähemmän. Tuntuu hyvältä, kun ihmiset ajattelevat, että tätäkin vielä joku viitsii tehdä.”
Pyydys nousee merestä vajaassa minuutissa ja paljastaa saaliinsa,
Astronautti kalassa
Söderby Laxin tilalla on käynyt vuosien saatossa paljon vieraita kansanedustajista ministereihin ja yritysvieraista ympäristöihmisiin. Yksi mieleenpainuvimmista vierailijoista on ollut kuukävelijä, kuten vierailija Mickelle esiteltiin, eli astronautti Charles Duke.
”Työpäivät vaihtelevat, mutta keskimäärin tekemistä riittää puoleksi vuorokaudeksi. On tämä hieno ammatti, sillä jokainen päivä on erilainen luonnonilmiöineen ja auringonlaskuineen. Saalista jaksaa jännittää aina, ja hyvä saalis on tietenkin se päivän kohokohta.”
Tyttären mukaan Fiaksi nimetty kalastusvene on päässyt apajille. Micke esittelee johtoaidan, jota pitkin kala ui pyydykselle. Rysälle päästessä pyydystä ei näy, sillä se piileskelee vielä meren uumenissa.
Lohipossua tapaamassa
Micke nykäisee ilmakompressorin käyntiin ja liittää siihen kaksi letkua. Massiivinen ponttoonirysä nousee pintaan alle minuutissa.
Kalastaja tekee niin montaa asiaa yhtä aikaa, että maakrapua pyörryttää. Kaikki kuitenkin hoituu ammattitaidolla sekä kovalla kokemuksella ja kunnolla. Nyt haetaan kauden viimeisiä kaloja, sillä pian on aikaa nostaa rantaan viimeisinkin rysä uutta kevättä odottelemaan.
Rysä nousee ja kala siirtyy veneeseen. Kyytiin hyväksytään pari liki kolmikiloista meritaimenta, yksi kalankasvatuslaitokselta karannut kirjolohi sekä pari pientä siikaa.
Keskimäärin Itämeren lohet painavat kuutisen kiloa, mutta viisitoistakiloiset alkavat olla jo harvinaista herkkua. Nyt ei puhuta kalajuttuja, mutta suurin Micken saama lohi on parisataa grammaa vajaat parikymmentä kiloa. ”Se oli todella lyhyt ja leveä – ihan mieletön possu.”
Vuoden 2017 viimeisimpiä: pari meritaimenta, yksi kalankasvatuslaitokselta karannut kirjolohi ja pari pikkusiikaa.
Kalastaja näkee työssään upeita maisemia ja pääsee lähelle luontoa. Micke on unelmatyössään, mutta välttelee ammatin liiallista romantisointia.